Kahvin historia
Kahvin historia
Ihmiset löysivät kahvin sattumalta. Tarkkaa ajankohtaa eikä tarinaakaan ole tiedossa. Todennäköisesti ihmiset havaitsivat kahvipensaan marjojen aromit ensimmäistä kertaa 800-luvulla Etiopiassa. Ensimmäiset luotettavat maininnat paahdetuista pavuista valmistetusta kahvista ovat peräisin 1200- luvulta. Kahvin hereillä pitävä vaikutus teki juomasta suositun islamilaisten uskonihmisten keskuudessa. Kahvia pidettiinkin alkuun enemmän lääkkeenä. Se liitettiin moniin seremonioihin ja levisi pian Arabian niemimaan puolelle.
Kahvin tie kulki karavaanien mukana Arabiaan ja Turkkiin, sieltä Persiaan. Kaupallisesti kahvia ryhdyttiin viljelemään 1400-luvulla Arabian niemimaalla. Kahvihuoneita syntyi Mekkaan ja muihin arabialaiskaupunkeihin. Vanhin tunnettu kahvihuone Kiva Han perustettiin vuonna 1457 Konstantinopoliin. Näissä huoneissa pelattiin shakkia ja keskusteltiin päivänpolttavista asioista. Moinen kansanomaistuminen raivostutti uskonihmisiä. Muslimioppineet halusivatkin kieltää kahvihuoneet. 1600-luvun Konstantinopolissa rangaistus ensimmäisestä kahvihuonevisiitistä oli selkäsauna ja toisesta visiitistä seurasi heittäminen jokeen umpeen ommellussa nahkasäkissä. Kahvin suosio ei kuitenkaan tästä laimennut. Niinpä kiellot unohdettiin hiljalleen.
Kahvi leviää maailmalle
Arabit yrittivät pitää kahvimonopolin itsellään, eikä paahtamattomia tai keittämättömiä papuja saanut kuljettaa muualle. Intialainen muslimi Baba Budan onnistui kuitenkin salakuljettamaan siemeniä Intiaan. Pian kahvi levisi Intiasta muualle maailmaan. Hollantilaiset veivät sen Jaavan saarelle Indonesiaan ja lahjoittivat myös Ranskan kuninkaalle Ludvig XIV:lle yhden taimen (Noble Tree). Ritari Gabriel Mathiew de Clieu vei tästä taimesta alkunsa saaneita uusia taimia Martiniquen saarelle Karibian merelle vuonna 1720. Puoli vuosisataa myöhemmin Martiniquella oli lähes 20,000 kahvipuuta, ja kaikki Amerikan nykyiset kahviviljelmät ovat tämän saman taimen perillisiä.
Rantautuminen Eurooppaan
Kahvi rantautui Eurooppaan, tarkemmin ottaen Venetsiaan, vuonna 1615. Italia on muutenkin kulkenut Euroopan kahvikehityksen kärjessä. Ensimmäinen kahvihuone maassa avattiin vuonna 1645. Myös sana kahvi on vaeltanut eurooppalaisiin kieliin italian kautta. Alkuperänä on arabian sana qahwa. Kristilliset piirit olivat valmiita leimaamaan kahvin pakanoiden ja vääräuskoisten juomaksi, kunnes paavi Klemens XIII maistoi sitä, ihastui siihen välittömästi ja kastoi sen todelliseksi kristityksi juomaksi. Tämän jälkeen kahvi levisi hyvin nopeasti Euroopan jokaiseen kolkkaan.
Kahvin historia Suomessa
Ensimmäinen kahvilasti saapui Ruotsi-Suomeen vuonna 1685, ja ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan vuonna 1708. Turkulaisporvarit omaksuivat kahvinjuonnin heti 1700-luvun alussa. Kuningas Kaarle XII pelastautui Turkkiin hävittyään Pultavan taistelun. Siellä hän ihastui kahviin ja vei kotiin mukanaan turkkilaisen kahvinkeittäjän.
Kahvi kiellettiin Ruotsi-Suomessa kolmeen kertaan 1700-luvulla, sillä sitä ostettiin niin paljon, että maan valuuttavaranto uhkasi tyystin valua ulkomaille. Lopulta kuningas Kustaa IV Aadolf antoi periksi, kun ei muutakaan voinut. Laillisten esteiden poistuttua ja saatavuuden parannuttua kahvin suosion kasvulle ei ollut esteitä. 1800-luvulle tultaessa kahvi oli kotiutunut suomalaisiin herrasperheisiin, ja kahvilaelämä kukoisti Helsingissä. Vuosisadan lopulla kahvia maisteltiin jo joka talossa ja töllissä, kussakin varojen mukaan, sillä kahvi oli kallista – se maksoi hyvän työmiehen päiväpalkan verran. Toisen maailmansodan jälkeisen pula-ajan symboliksi nousikin kahvinkorvike, jota kahvinhimoiset suomalaiset joutuivat varsinaisen aineen puutteessa juomaan.
Espresson historia
Espresson historia on pitkälti laitteiden historiaa. Erilaisia vahvoja kahveja on valmistettu koko kahvin historian ajan, mutta espressolaitteen keksiminen mullisti valmistustekniikan ja paransi myös juoman luonnetta ja makua niin, että uudella tekniikalla valmistettu kahvi vaati aivan uuden nimen – espresso.
Ensimmäisen etäisesti espressokeitintä muistuttavan laitteen rakensi ranskalainen Edward Loysel de Santais vuonna 1843. Laite kehitti höyryvoiman avulla espresson valmistukseen tarvittavan korkean paineen, vaikka ei nykystandardin mukaiseen 9 bariin kyennytkään. Laite teki yleisöön vaikutuksen vuoden 1855 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa sen mainostettiin keittävän kaksituhatta kuppia kahvia tunnissa.
Bezzera
Vuonna 1901 milanolainen Luigi Bezzera kehitteli ensimmäisen espressokoneeksi luokiteltavan laitteen ja patentoi sen vielä samana vuonna. Niinikään milanolainen Desidero Pavoni osti patentin Bezzeralta kaksi vuotta myöhemmin ja aloitti laitteiden teollisen tuotannon ja markkinoinnin koko Eurooppaan jo vuonna 1905. Bezzeran keksintö muutti italialaista kahvikulttuuria kahdella tavalla; Se nopeutti kahvin valmistamista, joka salli sen, että kahvijuomat voitiin edelleen tarjoilla henkilökohtaisesti asiakkaalle, vaikka kahvin tilaajia olisi enemmänkin. Lisäksi uusi menetelmä paransi kahvin makua oleellisesti.
Gaggia
Bezzeran keksintö oli vielä melko hankala käyttää. Achille Gaggia kehitti helpommin käytettävän laitteen mutta hänen prototyyppinsä tuhoutuivat Milanon pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1948 hän sai kuitenkin valmiiksi painokahvalla varustetun espressokoneen, joka tuotti korkeamman ja tarkemman paineen. Paine ei kuitenkaan pysynyt samana koko uuttamisaikaa. Koska paine ei tullut vesihöyrystä, kahvin valmistamiseen voitiin kuitenkin käyttää oikeanlämpöistä eli hieman kiehuvaa viileämpää vettä, joka ei enää polttanut kahvin makua.
Valente
Epätasaisen paineen ongelmaan saatiin ratkaisu vuonna 1960, kun Ernesto Valente suunnitteli jo legendaariseksi keräilykohteeksi muodostuneen Faema E 61 -espressokeittimen. Laite mullisti koneiden tekniikkaa esittelemällä HX:n (heat exchanger) eli lämmönvaihdintekniikan. Sittemmin kehitysaskeleita on otettu lähinnä laitteiden automatiikan kehittämisessä. Silti kaikki nykyaikaiset ravintolakäytössä olevat espressokoneet perustuvat edelleen samaan tekniikkaan kuin Valenten Faema E 61.
